Se flunssa sai vielä seuraksi poskiontelon tulehduksenki, elämäni ensimmäisen semmosen. Antibiooteiksihan se sitte meni. Toivottavasti rauhottuu niilä ja jatkuva pieni kuumeilu jää pois.

---------------

On täällä neulottukin, vaikka blogissa ei mittään ole aikoihin näkynykään.

Aika hiljasta on tahti ollu kyllä, ko olkapäät vihottelee edelleen eikä kovin pitkiä rupeamia pysty kutomaan.

 

 

 

Tästä epämääräsen näkösestä möykystä on tulossa Featherweight Cardigan. Lankana Dropsin Alpaca tuommoisena petroolinsinisenä ja puikkoina 3,5 mm pyöröt.

Neuloin jo reippaasti toista kerää kun tajusin, että neuleesta tulee aivan liian iso. Samassa Ravelryyn pompsahtiki päivitysohjeesta, johon oli sopivasti lisätty pienempiä kokoja. Ei kun purkuhommiin ja pari kymmentä silmukkaa vähemmän alotukseen. Nyt tuntuis passaavan. Sain justiinsa kaks kerää neulottua, ja vyötärö on jo ohitettu. Pientä muotuilua tein, joten lisäykset on edessä.

Vielä en ole osanu päättää tekisinkö minkä mittaset hihat. Ohjeessahan on 3/4-hihat, mutta mie olen aika onneton pitämään semmosia. Ne jotenki vähän häirittee ko loppuvat kesken. Toisaalta, usein kyllä tulee vedettyä hihat vähän ylemmäs varsinki jos tekkee jotaki. Mietin kyllä sitäki, että alpakka ko on niin lämmin lanka olemassa niin nuo lyhyemmät hihat vois olla hyvä veto, mutta tiä sitte. Voinhan mie toki ensin kokeilla tulla toimeen lyhyemmillä ja jatkaa ne sitte pitkiksi jos ei yhteiselo onnistu.

Noh, helmaa saa vielä kutoa melko monta silmukkaa ennenko tarvii päättää hihojen pituudesta mitään. Tuntuu, että aika hitaasti tämä etenee, vaikka monet on Ravelryssaki nimenomaan sanonu kuinka nopea tämä on tehä. Ehkä se johtuu siitä, että olen tehny vain muutaman kerroksen per viikko. Ei oteta turhaa ressiä, valmistuu sitte ko valmistuu. Ja toivottavasti alpakkaneuletakkia ei tarvis ko seuraavan kerran syksyllä.