Ensimmäiset ompelukset uudella koneella oli pyjamahousut miehele tuplatäkin täkkipussista. Nämä jo vähän vilahti edelliskerrala sukkia esitellessä.

 

 

 

Uusi Brother on kyllä ollu joka euron arvonen. Mahtava ko työvälineet on hyvät, ei kai niilä voi saaha kovin huonoa jälkeä aikaseksi?

 

 

Kaavat löysin Suuren Käsityölehden viime vuoden viimisestä numerosta 11-12/2010. Täkkipussi ei ole ko kerran käytössä ollut, mutta flanellinen materiaali osoittautui epämukavaksi liinavaatemateriaaliksi, joten se pääsi saksien kautta pyjamahousuiksi.

 

 

Kaavassa oli piirrettynä sepalus, mutta jotenki piirtämisvaiheessa unohin asian ja se jäi leikkaamattaki. Ajattelin, että eikai se nyt niin haittaa, ko tarkotuksena oli kuitenki ommella toisele puolele takatasku. Sovitusvaiheessa käytiin seuraava vuoropuhelu:

-Saisko tähän eteen jotaki, että sen tunnistais etupuoleksi?

-Ai niinko sepaluksenko?

-Joo. Mutta ei tarvi olla oikeasti reikää. Voisiks sie tehä tähän semmosen? Onnistuisko se ennään?

Ai voisinko? En kai mie muuta voinu ko toinen niin pyytää. Eikä se ollu ensinkään hankalaa: tikkasin vain sopivan kokosen ja näkösen kangastilkun kohilleen. Näin jälkikäteen häätyy kyllä sanoa, että onhan ne paremman näköset (vale)sepaluksen kans ko ilman.

 

 

Pussilakanan toinen puoli oli isompiruutusta, toinen puoli pienemmillä ruuduilla.

 

 

Mies on ollu tosi tyytyväinen näihin, ja mustat collegehousut onki saanu olla käyttämättömänä kaapissa näitten valmistumisen jälkeen. Sano vielä, että oli aika ihanaa, ko tehin ensimmäisen ompelutyön uudella koneella hälle. <3

Koska kyseessä oli tuplatäkin pussilakana, niin kangastahan jäi. Miehen 7-vuotias siskon poika tilas ittelensä samanlaiset ko näki enon pöksyt.