Ompelukoneen testauksen (siis pyjamahousujen ompelun) jälkeen akuuteimmat ompelukset oli verhot olohuoneeseen ja keittiöön. Huonekorkeutta ko on reilu kolmisen metriä niin valmisverhoja ei voi harkitakaan. 

 


 

On muuten lunta vielä ihan tarpeeksi meilä.

 

Oikean kankaan löytyminen oliki haastavaa. Haaveilin tumman harmaasta läpikuultavasta verhosta ja toisesta kuviollisesta kaverista (ehkä valkonen tai vaaleampi harmaa), mutta Eurokankaan valikoimista ei löytyny minun mieleen sitä toista. Mennään näilä pelkilä harmaila aluksi, johan tässäki on uudistusta kerrakseen verhottomiin ikkunoihin verrattuna. 

 


Huomasinpa samala, että satanen on aika pieni raha verhokangasta ostettaessa näihin huonekorkeuksiin. Tuoreen ompelukoneen omistajana tuli vissuus ja jäiki sitte keittiöön kangas ostamatta, mutta enpä olis tieny minkälaista sinne haluankaan. Hääjuhliin ostin silloin pari vuotta sitten kolme viiden metrin kangaspalaa Jotexilta ja niistä lyhensin sitte verhot keittiöön näin niinkö väliaikaisratkaisuksi. Vai onko nuo nyt niin hullut?

 

 

Kangas on valmiiksi (tarkotuksela) ryppystä ja kaappisäilytyksessä tulleet taitokset näkkyy ikävästi eikä kangasta sais silittää. Yritin jo kastella verhoja kevyesti, mutta nehän on niin kevyet, että ei ne siitä suoristunu. Tampit tein olkkarin verhon kankaasta. Mätsäävätpä vähän keskenään ko samalla seinälläkin ovat.

Mies tuskaili verhoja ripustaessa, mullahan ei olis käet riittäny nuin korkealle eikä tikkaita jaksettu hakea. Sillä meinas käet väsyä ja jalat krampata ko vähän kurkotellakki sai jakkaralla. Voi olla, että verhojen vaihon aikaan se hakkee mulle ne tikkaat..


Senki uhala, että tämä postaus on jo melkosen pitkä, niin häätyy vielä mainita se, että ensimmäistä kertaa ostin rypytysnauhaa ja taianpa ommella semmoset vanhoihin verhoihinki. Tullee kyllä tosi kivat ja tasaset rypytykset ja pysyvät vaikka siirteliski verhoja. Miten olenki aikasemmin pärjäny ilman?