Raitasukat on aina kivat.

Tässä nämä aikoja sitten (helmikuussa) valmistuneet raitasukat, joista tuli aika passelit minun jalkaan. Resorit vois olla napakammat ja pitemmät, muuten on hyvä.

Näissähän ei ole mittään ihmeellisyyksiä: kärjestä alotetut, tiimalasikantapää ja oikeaa aina vaan. Raidotin sillä laila sopivasti ja jatkoin niitä niin pitkään ko petroolin väristä lankaa riitti. Loput eli resori on ruskeaa, jota tais vielä vähän jäädäkin.

Hetken tutustuttuani päätin siirtää langat ja paperit saksineen ja puikkoineen tänne.

Tervetuloa!

Kun keväällä ompelin uudella ompelukoneella miehelle pyjamahousut, sanoi miehen siskonpoika haluavansa samanlaiset. Aikaahan tässä meni useampi kuukausi, mutta ajattelin että heinäkuun lopun syntymäpäiväksi voisin housut ommella. Ja niin tein.

Suuren Käsityölehden numerosta 11-12/2010 löytyi pojan pyjamasortsien ohje, josta sain kaavat yläosaan. Lahkeet pidensin toisen housukaavan mukaan. Pyjamahousujen koko on 140/146 cm.

Nyt on samanlaiset housut ko enolla. Olivat just oikean kokoset 8-vuotiaalle, lahkeet tietenki kasvuvaran kans. Rasse tykkäs. Ja tämä täti on tyytyväinen. :o)

Kevään aikana, vielä kun odotus oli meneillään, neuloin pikkuisen myssyn. Nyt viikonloppuna näen ystävää ja pikkuista viiden viikon vanhaa vauvaa. Myssy lähtee matkaan kortin kanssa.

ohje: Norwegian Sweet Baby Cap / Djevellue by Gro hieman muokattuna

lanka: Novita Luxus Cloud vaaleanpunanen (536) 31 g

puikot: 4,0 mm

Vihdoin ja viimein ostettiin uusi ja leveämpi sänky. Entinen oli 120 cm leveä, nykyinen 160 cm. Makuuhuone tietty tuli enempi täyteen, mutta ostos paransi mahottomasti unenlaatua. Nyt ei tarvi kihnata kylki kyljessä (jos ei välttämättä halua) ja saa suoristettua kädetki. Tässä uuessa ei edes huomaa jos toinen kääntää kylkeä! Se on kuulkaa melkonen parannus se! :o)

Makuuhuoneen uudistus on siis alkanut. Ihan yllätyin ko mies totesi, ettei vanhat yöpöydät sovi kyllä ollenkaan uuteen makkariin. Ja mieshän on yleensä melko harvasananen sisustamisen suhteen - ei ainakaan aikasemmin ole sanonu, etteikö vanhan huonekalut kävis edelleen! ;o)

Vanha päiväpeite ei tietenkään oikein ole sopiva, mutta uutta kohtuuhintasta en ole vielä löytäny. Makuuhuoneen kovin ruskean värimaailman haluaisin vaihtaa vähän harmaaseen päin ja raikastaa sitä lisää valkosella. Alkajaisiksi uusia tyynynpäällisiä vanhojen sekaan.

Tässä isossa valkosessa on materiaalina sen vanhan kapeamman sängyn helmalakana ja vuosia sitten ommellun tyynynpäällisen jämäpaloja. Vanhat tyynyt on siis tuossa takana. Sisälle laitoin normaalikokoisen tyynyn, joka on vieraskäytössä - eipähän vie turhaa kaappitilaa ja tästä se on helppo ottaa yökyläilijöille tarpeen tullen. Nauhakiinnitys on kätevä.

Kaksi pienempää tyynyä olen aikoinani ostanut Ellokselta. Ratkoin päälliset pois, ja niitten alta paljastuikin suoraan vanut. Tein samaisesta helmalakanasta ensin tyynyt vanuille ja sitten vielä erikseen päälliset, joihin laitoin napit kiinnitykseksi. Napit on otettu talteen jostakin vanhasta paidasta. Inhoan ratkottavia tyynynpäällisiä - ne täytyy saaha helposti irti ja pesuun. Harmaat trikookoristukset on saksittu minun vanhoista kotihousuista, jotka kulu puhki takapuolesta. Tuli kyllä aika kivat kukkaset ja rypytykset. Vielä olis harmaata college-kangasta myöskin housujen muodossa, niistäki vois koittaa kehittää jotaki.

Tämän kertanen uudistus (ja ei siis puhuta siitä sängystä) ei siis maksanut mitään, kaikki tarvittava löytyi kaapeista. Tästä tullee hyvä olo!

Pikku hiljaa jos saatais uudistettua makuuhuone. Niitä yöpöytiä täytyy pohtia ja mielessä on tapetin vaihto tai maalaushommat. Siihen alkaa olla jo miehenki suostumus. ;o)

Alpakkaneuleen rinnale piti alottaa jotaki nopeaa ja kevyttä, mielellään ei-villaisesta langasta, jotta käsien hikoaminen ulkoilmassa kutoessa saatais minimiin. Keittiön pöytää pyyhkiessä totesin myös, että ensimmäiset, noin 2,5 vuotta sitten valmistuneet tiskirätit alkaa olla jo uransa ehtoopuolella.

Kauneimmat neulemallit -kirjasta olen käyttäny kerran aikasemminki tuota palloneuletta tiskirättiin, ja niin alotin nytki. Lankana Novitan Bambu turkoosina, puikkoina 3,5 mm sukkikset.

Tässä ko on parin vuoden aikana tullu muutama tiskirätti neulottua, niin olen huomanu että jonkulaiset kriteerit ne niiläki täytyy olla.

+ sopivan iso koko (tarkottaa esimerkiksi tässä pallorätissä 57 silmukkaa), jotta voi taittaa kaksin kerroin

+ ei saa käyttää liian pieniä puikkoja, isommilla tullee löysempää jälkeä -> rätti kuivuuki joskus ja on helpompi puristaa liiat vedet pois

+ pelkkä puuvillalanka ei ole se kaikista paras, olen ihastunu bambuun

+ kuvio mielellään muuta ko tylsää ainaoikeaa ja väri tietenki joku kiva keittiöön sopiva

En olekaan niitten ensimmäisten valmistuneiden tiskirättien jälkeen käyttäny kertaakaan kaupan rättejä. Mulla on puhtaita muutama pinossa keittiön kaapissa, ja parin päivän välein vaihdan uuden rätin. Likaset pesen pyyhkeitten kans. Aikansa palvelleet voiki sitte heittää kompostiin ko ovat joko puuvillaa ja/tai bambua. Eikä varmaan tarvi mainita sitä kuinka paljon mukavampia ja parempia ne on käytössä. Ei ole wettexiin palaamista. Vaikka en mikään mahoton ekoilija olekaan, niin tykkään tässä myös tästä "säästä luontoa" -efektistä.

Se flunssa sai vielä seuraksi poskiontelon tulehduksenki, elämäni ensimmäisen semmosen. Antibiooteiksihan se sitte meni. Toivottavasti rauhottuu niilä ja jatkuva pieni kuumeilu jää pois.

---------------

On täällä neulottukin, vaikka blogissa ei mittään ole aikoihin näkynykään.

Aika hiljasta on tahti ollu kyllä, ko olkapäät vihottelee edelleen eikä kovin pitkiä rupeamia pysty kutomaan.

Tästä epämääräsen näkösestä möykystä on tulossa Featherweight Cardigan. Lankana Dropsin Alpaca tuommoisena petroolinsinisenä ja puikkoina 3,5 mm pyöröt.

Neuloin jo reippaasti toista kerää kun tajusin, että neuleesta tulee aivan liian iso. Samassa Ravelryyn pompsahtiki päivitysohjeesta, johon oli sopivasti lisätty pienempiä kokoja. Ei kun purkuhommiin ja pari kymmentä silmukkaa vähemmän alotukseen. Nyt tuntuis passaavan. Sain justiinsa kaks kerää neulottua, ja vyötärö on jo ohitettu. Pientä muotuilua tein, joten lisäykset on edessä.

Vielä en ole osanu päättää tekisinkö minkä mittaset hihat. Ohjeessahan on 3/4-hihat, mutta mie olen aika onneton pitämään semmosia. Ne jotenki vähän häirittee ko loppuvat kesken. Toisaalta, usein kyllä tulee vedettyä hihat vähän ylemmäs varsinki jos tekkee jotaki. Mietin kyllä sitäki, että alpakka ko on niin lämmin lanka olemassa niin nuo lyhyemmät hihat vois olla hyvä veto, mutta tiä sitte. Voinhan mie toki ensin kokeilla tulla toimeen lyhyemmillä ja jatkaa ne sitte pitkiksi jos ei yhteiselo onnistu.

Noh, helmaa saa vielä kutoa melko monta silmukkaa ennenko tarvii päättää hihojen pituudesta mitään. Tuntuu, että aika hitaasti tämä etenee, vaikka monet on Ravelryssaki nimenomaan sanonu kuinka nopea tämä on tehä. Ehkä se johtuu siitä, että olen tehny vain muutaman kerroksen per viikko. Ei oteta turhaa ressiä, valmistuu sitte ko valmistuu. Ja toivottavasti alpakkaneuletakkia ei tarvis ko seuraavan kerran syksyllä.

Sairastelua ennen ja sen aikana istuskelin taas muutamia tunteja askartelupöydän ääressä.

Tein jo kohta voitonmerkkejä ja tuuletin ko kuvittelin selvinneeni koko talven ja kevään ilman yhtään flunssaa. Viime metreilä se sitte iski. Ja ihan kunnola. Koko pitkän talven eestä.

Viime torstaista lähtien on ollu melkonen räkätauti kuumeineen. Tänään on nyt sitte ollu jo parempi vointi, mutta nenäliinojen kulutus on edelleen kovaa luokkaa. Saa nähä miten huomenna töissä vierustovereilla onnistuu työnteko ko mie vähän väliä niistelen - omasta työnteosta puhumattakaan! Vai täytyyköhän se rampata veskissä niistämässä sen kymmenen minuutin välein?

Pääsiäisen mahtavan lämpimien päivien jälkeen oliki melko koleaa pari viikkoa (ja taispa luntaki tulla pariin otteeseen), kunnes taas äitienpäiväksi lämpeni. Minun puolesta saa kyllä pysyäkki jo plussan puolella.

Narsissit on jaksanu kukkia pääsiäisestä asti ulkona terassilla. Melko hyvältähän nuo vieläki näyttää. Sitte ko niitten loisto heikkenee, meinasin siirtää ne kukkapenkkiin - josko ne ens keväänä sieltä puskis sitte kukkaan.

Mutta mitä kävi minun olohuoneen ikkunalla kasvattamille kesäleimuile ja ruohosipuleile ko vein ne vähän haistelemaan ulkoilmaa?

Lobelian alut oli vielä karumman näköset enkä kehanu ottaa niistä kuvaa. Saa nähä tulleeko näistä vielä jotaki..?

Ihan vähän on takapihan lämpimimmässä nurkassa oleva puu (ei vielä käsitystä mikä puu, ehkä omena?) alkanu vihertää, mutta kukkapenkki on vielä aika elottoman näkönen samoitenko orapihlaja-aita. Jatkuis nyt vain nämä lämpöset kelit niin alkais vihertää enempi tääläki. Muutamia viikkoja siihen taitaa vielä mennä.

Jatketaan nenäliinojen suurkulutusta ja yskimistä.

Äitienpäivään ei ole ennään ko pari viikkoa, ja mie olen kerranki ollu ajoissa.

Enhän mie nyt ihan näin montaa äitienpäiväkorttia tarvi per äitienpäivä, mutta hommalahan on tarkotus lähteä monesti lapasesta. Onpahan valinnanvarraa (muilekki asti). :o)